Tahtoo pois kaupungista.
Tahtoo lappiin taikka maalle.
Metsikköön vaeltamaan,
sieniä ja marjoja keräämää syksyisin
ja kesäisin vain nauttia luonnosta.
Minä en halua olla kaupungissa
minä tahdon pois täältä.
Minun sydämeni haluaa muualle.

Viimeinkin oli aika aloittaa ylppärikakkujen kukkien valmistus.
Isoimmat oli enemminkin muistelua miten ruusut pitäisi tehdä.
Muutama esimerkki.







Toivottavasti kelpaavat kaverille.

Ei kaunein päivä ollut sunnuntai.
Silti lähdettiin Helsingin keskustaan kävelemään.
Punavuoresta Hietalahden torille ja sieltä hautausmaalle.
Vähän kuvasaldoa:

Omenankukkia taisi olla




 
Sakari Topeliuksen hauta



Kaunis, yksityiskohtainen muistomerkki kyyhky

Lunasta on tullut Suuri Vedenetsijä.
Vesi houkuttelee sitä, ja kutsuu luokseen.
ja Luna on erittäin utelias, se etsii vettä ulkona ollessaan ja kiskoo saadessaan hajun.
Kun vesi löytyy, Luna läiskii kuin pesukarhu vettä etutassuillaan ja miettii hyppäävänsä.
Meren rannalle mentäessä, sen pää menee sekaisin.
Paljon vettä!
Minua aina naurattaa Lunan reaktio löytäessään Meren.

Minulla on ikävä.
Kahvilassa tänään joku huudahti toiselle "Velmu!".
Se sattui, vihlaisi sydämestä.
Yhtenä iltana nukkumaan mennessä demi tuli viereiselle tyynylle makaamaan.
Muistelin miten Welmulla oli tapana nukkua juuri siinä, viereisellä tyynyllä ihan kiinni minussa.
Ja minulla oli niin kova ikävä.
Olen ajatellut welmun olleen hoidossa se puoli vuotta, että sen oli ehkä tarkoitus mennäkin sinne missä se nyt on.
Vähän olen näytellyt välinpitämätöntä kun kysytään welmusta.
Silti.. On se vielä minulle kova paikka.
Welmu on hieno koira, me vaan ei pärjätty.
Emme löytäneet punaista lankaa.

Tavallaan kannan vielä kaunaa miehelle, ettei se edes yrittänyt.
Että hän pilasi koulutusyritykseni. ettei hän pitänyt Welmusta.
Minä tein oikean päätöksen, mutta minulla on silti joskus niin kamala ikävä.
Niin kuin nyt.